Päivä 5: Kejsarhamnen-Kasnäs

Heräsin aamulla jo kuuden maissa, mutta ylös en jaksanut ennen kahdeksaa. Koska uimatikkaat oli viritelty paikalleen, aloitin aamun aamu-uinnilla. Sen jälkeen oli aika tuhota brunssilla kaikki jäljelle jäänyt ruoka. Ihan emme onnistuneet, mutta huuhdoin monta leipää alas kulhollisella kaakaota. Aamiaisen jälkeen pakattiin jo jonkin verran kamoja, Kapteeni lueskeli sitloorassa ja minä aloitin veneen siivoamisen.

Puoli kymmenen jälkeen lähdimme liikkeelle ja purjehdimme reilun tunnin verran Kasnäsiin. Matkaahan ei ole kuin pari kivenheittoa, mutta vähäisellä tuulella voi siitäkin nauttia pidempään. Kasnäsissä saimme jonottaa vuoroamme huoltolaiturille, mutta kun sieltä oli päästy, sujui kaikki taas joutuisasti. Kapteeni pakkasi loppuun, minä aloitin kannen pesun. Kapteeni roudasi kassit autoon, minä viimeistelin siivouksen sisällä. 

Palkitsemme itsemme lounaalla jäätelökioskilla. Sitten piti päästä shoppailemaan, eli ostamaan ihanat Silverfishin kirsikkakorvikset, jotka olin nähnyt Kasnäs Kompassi -lehdessä. Ilmeisen suosittuja ovat, koska eilen oli tuotu koruja liikkeeseen lisää, ja ne olivat jo menneet, mutta onneksi hopeaseppä itse oli lähettyvillä ja haki verstaalta mulle unelmakorvikseni. Voitteko kuvitella, ettei näillä ole hintaa kuin 18 euroa?

Vasemmalla kirsikat ja varamarjoja. Oikeanpuoleiset korvikset tarttuivat mukaan Brännskäristä.

Nyt olen kotona. Sauna on lämpiämässä ja pyykkikone laulaa. Vähän on ikävä takaisin merelle: siellä oli auringonpaahteessakin miellyttävä olla, täällä tukehtuu. Oli hyvin ajoitettu purjehdus, kiitos siitä Kapteenille!

Päivä 4: Brännskär-Kejsarhamnen

Rutiinit ovat syntyneet: ylös kahdeksalta, matkaan yhdeksältä. Tänään oli ensimmäistä kertaa kunnon purjehdussää eli tuulta. Matkasimme joutuisasti Högsåran Kejsarhamniin; perillä olimme jo kello kahdentoista jälkeen ja matkaa oli taitettu 16 meripeninkulmaa. 

Asettelimme veneen nätisti paikalleen ja suuntasimme välipalalle Farmors cafehen. Päivä oli paahteinen, ja kun pääsimme takaisin veneelle, asetuimme molemmat kannelle nauttimaan auringosta. Vihdoin netti oli niin hyvä, että pystyin kuuntelemaan äänikirjoja maatessani auringonottokannellani. Asettelin uimaportaatkin paikalleen ja pulahdin veteen jopa kahdesti. Uikkareita oli hyvä kuivatella joogaamalla; tuon takalaiturin mitat ovat ihanteelliset meikäläisen aurinkotervehdyksiin.

Söimme kannella uusia perunoita ja makkaroita. Illalla vielä saunoimme uudessa, tilavassa ja siistissä saunassa. Saunastakin mentiin uimaan, vaikka pitikin kahlata muutama kymmenen metriä ennen kuin vesi ylettyi yli polvien. 

Nytkin, seitsemän jälkeen, on lauhkea sää ja miellyttävä istuskella sitloorassa, tai sittbrunnissa, kuten sitä meillä kutsutaan. Jostain kaukaa kantautuu rauhallinen jazz. Just nyt on kaikki täydellisen hyvin.

Joogasali à la Kejsarhamnen

Päivä 3: Aspö-Brännskär

Tänäänkin lähdettiin liikkeelle yhdeksän tietämissä. Satamassa oli tuohon aikaan suorastaan helteistä, mutta merellä puhalsi reipas tuuli ja aurinko oli ohuen pilviverhon takana. Lisäsimme vaatetta ja annoimme tuulen kuljettaa. Matkan teko laitamyötäisessä oli melko rauhallista, oli aikaa selata ja päivittää somea, lukea ja kirjoittaa.

Brännskäriin saavuimme puoli kahden maissa, kun matkaa oli tehty 15 NM. Saimme suojaisan paikan laiturin  kupeesta, ja vene saatiin sijoilleen ilman suurempaa vääntöä (veneen tai toistemme kanssa). Taas kiirehdin ensimmäisenä varaamaan saunaa. Norra bastu oli vapaana enää klo 15-16, mikä sitten määrittikin päivän ohjelman. Rynnistin saman tien luontopolulle, jotta ehdin liikkua ennen saunaa. Sauna oli ihana (eli ei mikään ihme, että sinne ei meinaa saada vuoroa): omassa rauhassa ja omassa rannassa kaukana sataman kuhinasta. Brännskärissä nimittäin pöhisee entistä kiivaammin: metsän keskelle on noussut pieni mökkikylä sitten viime käynnin ja kahvila on täynnä lounastajia ja päiväkahvittelijoita. Saaressa on myös porukkaa, joka ei tunne sääntöjä eikä paikkoja. Saunavuoromme aikana saunarantaan tuli uimareita, jotka eivät ymmärtäneet hienovaraista vihjettä, eli sitä, että kekkaloin alasti saunan terassilla, vaan heille piti erikseen mainita, että tämä on saunan laituri.

Saunan jälkeen söimme kannella uusia perunoita ja pestokanaa, viiniäkin joimme. Ilta oli rauhallinen: lukemista, herkuttelua, kannella istumista ja saapuvien veneiden katselua.

Päivä 2: Verkan-Aspö

Lähdimme matkaan yhdeksän maissa paljossa auringossa ja vähässä tuulessa. Aina pitää kuitenkin olla jotakin, mitä jännittää. Tällä kertaa sydämentykytyksiä aiheutti Kapteeni, joka poijuliinaa selvitellessään ajoi epähuomiossa merimerkin väärältä puolelta, niin että veneen pohja raapaisi hiekkasärkkää. Vaikka vene mukavasti tärähtikin, emme kuitenkaan joutuneet merihätään parisataa metriä lähtösatamastamme, vaan jatkoimme matkaa ensin moottorilla ja Korpoströmin jälkeen vienossa tuulessa Aspötä kohti. Perillä olimme kahden maissa (ja 21 meripeninkulman jälkeen).

Merellä ei ole paljon muita veneilijöitä näkynyt eikä siis satamissakaan. Aspössä, joka yleensä on hyvin suosittu, saimme valita monesta hyvästä paikasta. Rantautuminen sujui kommelluksitta, ja kun vene oli säällisesti paikallaan, säntäsin kauppaan varaamaan saunavuoroa. Siellä se oli, kaikkien muiden varausten keskellä tyhjä slotti klo 17-18, hurraa!

Kapteeni otti iltapäivällä aurinkoa kannella, minä lähdin kiertämään luontopolkua. Kerrankin kiersin sen kokonaan läpi, ja sain melkein sydänhalvauksen, kun polku kulki lehmihaan läpi. Lehmät tuijottivat minua, kun yritin samaan aikaan olla rauhallinen, nopea, hyväntahtoinen ja itsevarma - eli siis luikin haasta läpi kamalassa paniikissa.

Söimme kannella savustettua kirjolohta ja joimme palan painikkeeksi Cloudy Bayta, joka on meidän vakkarikesävalkkari ja sopii loistavasti saariston antimien kanssa. (Ei maksettu mainos, mutta tällaisen yhteistyön ottaisin mielelläni! ;D) Ruuan jälkeen oli saunan vuoro, ja olipa ihanaa juosta saunasta mereen ja takaisin monta kertaa!

Kapteeni ei saanut nettiä toimimaan veneessä, joten hän siirtyi kaupan eteen katsomaan illan ensimmäistä jalkapallo-ottelua. Minäkin jaksoin katsoa yhden erän, sitten siirryin veneeseen tiskaamaan ja nukkumaan. Toisen matsin aikana verkko ylettyi veneelle asti, joten sitä katsottiin sisällä - minäkin nousin jännittämään Ruotsin puolesta, mutta jatkoaikaa en enää jaksanut, vaan siirryin takaisin kajuutan puolelle.

Päivä 1: Korppoo

Kapteeni täytti tänä vuonna 50 vuotta ja antoi itselleen lahjaksi juhlapurjehduksen. Viime viikolla hän on seikkaillut lähinnä Ahvenanmaalla Fenderslavin ja Herra Tossavaisen kanssa. Ankkurivastaavasta on nyt tullut autovastaava, koska tänään ajelimme yhdessä Korppooseen, mistä hän ajoi kotiin pikkusiskot kyydissään. 

Kesäinen road tripimme tähän suuntaan taittui mukavasti aurinkoisessa säässä ja lossivuorojen suosiessa. Olimme perillä reilun tunnin ennen s/y Katariinaa, joten ajelimme kerrankin Korpoströmiin ja kävimme saaristomuseossa. Kun saimme Whatsappiin viestin, että Verkan näkyy jo, hyppäsimme autoon ja ehdimme mukaan saapumisvalmisteluihin, virittämään sähköjä ja auttamaan pakkaamisessa. Siirsimme kotiin lähtevän miehistön tavarat autoon ja siirryimme itse ravintola Buffalon terassille. Ravitsevan päivällisen jälkeen nuoriso lähti kotiin ja me jäimme Kapteenin kanssa istumaan iltaa aurinkoiselle kannelle.

Ensimmäisen päivän perusteella tästä tulee oikein mukava viikko. Vaikka kyllä tässäkin jo purjehduksen ikäviä puolia on päässyt maistamaan: matalalla olevalta laiturilta veneeseen nouseminen ja pois laskeutuminen on vaativa akrobaattisen suoritus. Toivottavasti tähän tottuu, koska huominen rantautuminen on kiinnostava näky, jos roikun keulassa toinen jalka valmiina astumaan laiturille.

Päivä 3: Aspö-Kasnäs

Viikonloppu on selvästikin minulle liian lyhyt aika tottua veneessä nukkumiseen. Toinen yö oli kuitenkin jo parempi kuin edellinen, ja aamulla heräsin levänneenä. Ja kuumeisena, jiihaa! Minäkö se olinkin, joka vie koronan saaristoon?

Yhdeksältä lähdimme liikkeelle aurinkoisessa ja mukavan tuulisessa säässä. Melkein koko matkan meillä oli myötätuuli, joten matka sujui rattoisasti. Vähän harkitsimme välipysähdystä Högsårassa ja Farmors cafessa, mutta internet kertoi, ettei se ole enää auki. Eipä tarvinnut käydä läpi moraalisia pohdintoja siitä, kannattaako flunssaisena lähteä norkoilemaan kahviloiden kulmilla.

Saavuimme Kasnäsiin kolmen jälkeen (6 h ja 20 NM), laitoimme veneen kuntoon ja pakkasimme auton. Kotimatkalla söimme juustojen jämät ja suklaata. Ihan yhtä hyvä kuin se Farmors cafe...

Reissun jälkeen olen muuten ollut koko viikon nuhaisena ja etätöissä. Viikon sairastamisen jälkeen kävin koronatestissäkin. Sitä se ei onneksi ollut, vaan ihan normiflunssaa, jota ehkä pahensin entisestään tuulessa ja sateessa istumalla.

Päivä 2: Stenskär-Aspö

Ennustaessani hyviä yöunia en ottanut huomioon lihaskipuja. Ilmeisesti olin aika paljon jännittänyt jalkoja ottaessani tukea penkillä pysymiseen, koska yöllä ne olivat to-del-la kipeät. Yhdeltä luovutin ja otin buranan, minkä jälkeen uni vihdoin tuli. Heräilimme aamulla kahdeksan aikoihin, söimme rauhassa aamiaista ja päätimme kiertää Stenskärin luontopolun ennen lähtöä.

Luontopolku oli hieno, pitkähkö, monihaarainen ja ajoittain vähän pelottavakin jyrkkine mäkineen. Ihan kaikkia mutkia emme kuitenkaan ehtineet käydä läpi, koska sade yllätti meidät. Pidimme sadetta pajupensaassa, ja kun se vihdoin näytti laantuvan, otimme pikaisen polkujuoksuspurtin vierasvenelaiturille. Kymmeneltä irrotimme köydet, ja sadekin laantui siksi hetkeksi. Siihen aikaan oli vielä hiljaista Stenskärin kahdessa muussa veneessä ja vastapäisellä rannalla Birrskärissä, missä oli kolme purjevenettä.

Ajelimme hetken moottorilla ja odotimme sadekuurojen loppumista. Sitten alkoi kryssiminen luodetta ja Aspötä kohti. Sää oli mukava, mutta jossain vaiheessa alkoi turhauttaa se, että määränpää näkyi horisontissa, muttei näyttänyt tulevan lainkaan lähemmäs. Laskimme purjeet ja ajelimme viimeisen puoli tuntia moottorilla. Aspön vierasvenelaiturissa oli vain yksi iso moottorivene, joten rantautumisen piti olla läpihuutojuttu. Piti. Tässä veneessä on tuollainen puoliautomaattinen ankkurinlaskin, jota en osannut käyttää (ja lisäksi olen hidas ja kädetön), joten ankkuri jäi tosi lähelle rantaa eikä tarttunut kunnolla pohjaan, ja hyvä, ettei ajettu vauhdilla laituria päin. Virittelimme venettä paremmin paikalleen 1,5 h; lopulta käänsimme sen kylki laituria vasten ja kiskoimme ankkurin takaisin veneeseen.

Loppupäivä sujui rauhallisemmin: ostimme savustettua kalaa ja tuhosimme sen ja pullon Sauvignon Blancia, katsoimme keskinkertaisen ruotsalaisen komedian (ja tuhosimme levyn suklaata ja paketillisen keksejä), pelailimme ja illan päätteeksi uimme (=minä uin) ja saunoimme.

Tällainen upea kaveri eli Albanus tuli myös yöksi Aspöhön.

Päivän saldo 5 h tosissaan purjehtimista ja 15 meripeninkulmaa. Ehkä myös pari lisäkiloa.