Päivä 5: Kejsarhamnen-Kasnäs

Heräsin aamulla jo kuuden maissa, mutta ylös en jaksanut ennen kahdeksaa. Koska uimatikkaat oli viritelty paikalleen, aloitin aamun aamu-uinnilla. Sen jälkeen oli aika tuhota brunssilla kaikki jäljelle jäänyt ruoka. Ihan emme onnistuneet, mutta huuhdoin monta leipää alas kulhollisella kaakaota. Aamiaisen jälkeen pakattiin jo jonkin verran kamoja, Kapteeni lueskeli sitloorassa ja minä aloitin veneen siivoamisen.

Puoli kymmenen jälkeen lähdimme liikkeelle ja purjehdimme reilun tunnin verran Kasnäsiin. Matkaahan ei ole kuin pari kivenheittoa, mutta vähäisellä tuulella voi siitäkin nauttia pidempään. Kasnäsissä saimme jonottaa vuoroamme huoltolaiturille, mutta kun sieltä oli päästy, sujui kaikki taas joutuisasti. Kapteeni pakkasi loppuun, minä aloitin kannen pesun. Kapteeni roudasi kassit autoon, minä viimeistelin siivouksen sisällä. 

Palkitsemme itsemme lounaalla jäätelökioskilla. Sitten piti päästä shoppailemaan, eli ostamaan ihanat Silverfishin kirsikkakorvikset, jotka olin nähnyt Kasnäs Kompassi -lehdessä. Ilmeisen suosittuja ovat, koska eilen oli tuotu koruja liikkeeseen lisää, ja ne olivat jo menneet, mutta onneksi hopeaseppä itse oli lähettyvillä ja haki verstaalta mulle unelmakorvikseni. Voitteko kuvitella, ettei näillä ole hintaa kuin 18 euroa?

Vasemmalla kirsikat ja varamarjoja. Oikeanpuoleiset korvikset tarttuivat mukaan Brännskäristä.

Nyt olen kotona. Sauna on lämpiämässä ja pyykkikone laulaa. Vähän on ikävä takaisin merelle: siellä oli auringonpaahteessakin miellyttävä olla, täällä tukehtuu. Oli hyvin ajoitettu purjehdus, kiitos siitä Kapteenille!

Päivä 4: Brännskär-Kejsarhamnen

Rutiinit ovat syntyneet: ylös kahdeksalta, matkaan yhdeksältä. Tänään oli ensimmäistä kertaa kunnon purjehdussää eli tuulta. Matkasimme joutuisasti Högsåran Kejsarhamniin; perillä olimme jo kello kahdentoista jälkeen ja matkaa oli taitettu 16 meripeninkulmaa. 

Asettelimme veneen nätisti paikalleen ja suuntasimme välipalalle Farmors cafehen. Päivä oli paahteinen, ja kun pääsimme takaisin veneelle, asetuimme molemmat kannelle nauttimaan auringosta. Vihdoin netti oli niin hyvä, että pystyin kuuntelemaan äänikirjoja maatessani auringonottokannellani. Asettelin uimaportaatkin paikalleen ja pulahdin veteen jopa kahdesti. Uikkareita oli hyvä kuivatella joogaamalla; tuon takalaiturin mitat ovat ihanteelliset meikäläisen aurinkotervehdyksiin.

Söimme kannella uusia perunoita ja makkaroita. Illalla vielä saunoimme uudessa, tilavassa ja siistissä saunassa. Saunastakin mentiin uimaan, vaikka pitikin kahlata muutama kymmenen metriä ennen kuin vesi ylettyi yli polvien. 

Nytkin, seitsemän jälkeen, on lauhkea sää ja miellyttävä istuskella sitloorassa, tai sittbrunnissa, kuten sitä meillä kutsutaan. Jostain kaukaa kantautuu rauhallinen jazz. Just nyt on kaikki täydellisen hyvin.

Joogasali à la Kejsarhamnen

Päivä 3: Aspö-Brännskär

Tänäänkin lähdettiin liikkeelle yhdeksän tietämissä. Satamassa oli tuohon aikaan suorastaan helteistä, mutta merellä puhalsi reipas tuuli ja aurinko oli ohuen pilviverhon takana. Lisäsimme vaatetta ja annoimme tuulen kuljettaa. Matkan teko laitamyötäisessä oli melko rauhallista, oli aikaa selata ja päivittää somea, lukea ja kirjoittaa.

Brännskäriin saavuimme puoli kahden maissa, kun matkaa oli tehty 15 NM. Saimme suojaisan paikan laiturin  kupeesta, ja vene saatiin sijoilleen ilman suurempaa vääntöä (veneen tai toistemme kanssa). Taas kiirehdin ensimmäisenä varaamaan saunaa. Norra bastu oli vapaana enää klo 15-16, mikä sitten määrittikin päivän ohjelman. Rynnistin saman tien luontopolulle, jotta ehdin liikkua ennen saunaa. Sauna oli ihana (eli ei mikään ihme, että sinne ei meinaa saada vuoroa): omassa rauhassa ja omassa rannassa kaukana sataman kuhinasta. Brännskärissä nimittäin pöhisee entistä kiivaammin: metsän keskelle on noussut pieni mökkikylä sitten viime käynnin ja kahvila on täynnä lounastajia ja päiväkahvittelijoita. Saaressa on myös porukkaa, joka ei tunne sääntöjä eikä paikkoja. Saunavuoromme aikana saunarantaan tuli uimareita, jotka eivät ymmärtäneet hienovaraista vihjettä, eli sitä, että kekkaloin alasti saunan terassilla, vaan heille piti erikseen mainita, että tämä on saunan laituri.

Saunan jälkeen söimme kannella uusia perunoita ja pestokanaa, viiniäkin joimme. Ilta oli rauhallinen: lukemista, herkuttelua, kannella istumista ja saapuvien veneiden katselua.

Päivä 2: Verkan-Aspö

Lähdimme matkaan yhdeksän maissa paljossa auringossa ja vähässä tuulessa. Aina pitää kuitenkin olla jotakin, mitä jännittää. Tällä kertaa sydämentykytyksiä aiheutti Kapteeni, joka poijuliinaa selvitellessään ajoi epähuomiossa merimerkin väärältä puolelta, niin että veneen pohja raapaisi hiekkasärkkää. Vaikka vene mukavasti tärähtikin, emme kuitenkaan joutuneet merihätään parisataa metriä lähtösatamastamme, vaan jatkoimme matkaa ensin moottorilla ja Korpoströmin jälkeen vienossa tuulessa Aspötä kohti. Perillä olimme kahden maissa (ja 21 meripeninkulman jälkeen).

Merellä ei ole paljon muita veneilijöitä näkynyt eikä siis satamissakaan. Aspössä, joka yleensä on hyvin suosittu, saimme valita monesta hyvästä paikasta. Rantautuminen sujui kommelluksitta, ja kun vene oli säällisesti paikallaan, säntäsin kauppaan varaamaan saunavuoroa. Siellä se oli, kaikkien muiden varausten keskellä tyhjä slotti klo 17-18, hurraa!

Kapteeni otti iltapäivällä aurinkoa kannella, minä lähdin kiertämään luontopolkua. Kerrankin kiersin sen kokonaan läpi, ja sain melkein sydänhalvauksen, kun polku kulki lehmihaan läpi. Lehmät tuijottivat minua, kun yritin samaan aikaan olla rauhallinen, nopea, hyväntahtoinen ja itsevarma - eli siis luikin haasta läpi kamalassa paniikissa.

Söimme kannella savustettua kirjolohta ja joimme palan painikkeeksi Cloudy Bayta, joka on meidän vakkarikesävalkkari ja sopii loistavasti saariston antimien kanssa. (Ei maksettu mainos, mutta tällaisen yhteistyön ottaisin mielelläni! ;D) Ruuan jälkeen oli saunan vuoro, ja olipa ihanaa juosta saunasta mereen ja takaisin monta kertaa!

Kapteeni ei saanut nettiä toimimaan veneessä, joten hän siirtyi kaupan eteen katsomaan illan ensimmäistä jalkapallo-ottelua. Minäkin jaksoin katsoa yhden erän, sitten siirryin veneeseen tiskaamaan ja nukkumaan. Toisen matsin aikana verkko ylettyi veneelle asti, joten sitä katsottiin sisällä - minäkin nousin jännittämään Ruotsin puolesta, mutta jatkoaikaa en enää jaksanut, vaan siirryin takaisin kajuutan puolelle.

Päivä 1: Korppoo

Kapteeni täytti tänä vuonna 50 vuotta ja antoi itselleen lahjaksi juhlapurjehduksen. Viime viikolla hän on seikkaillut lähinnä Ahvenanmaalla Fenderslavin ja Herra Tossavaisen kanssa. Ankkurivastaavasta on nyt tullut autovastaava, koska tänään ajelimme yhdessä Korppooseen, mistä hän ajoi kotiin pikkusiskot kyydissään. 

Kesäinen road tripimme tähän suuntaan taittui mukavasti aurinkoisessa säässä ja lossivuorojen suosiessa. Olimme perillä reilun tunnin ennen s/y Katariinaa, joten ajelimme kerrankin Korpoströmiin ja kävimme saaristomuseossa. Kun saimme Whatsappiin viestin, että Verkan näkyy jo, hyppäsimme autoon ja ehdimme mukaan saapumisvalmisteluihin, virittämään sähköjä ja auttamaan pakkaamisessa. Siirsimme kotiin lähtevän miehistön tavarat autoon ja siirryimme itse ravintola Buffalon terassille. Ravitsevan päivällisen jälkeen nuoriso lähti kotiin ja me jäimme Kapteenin kanssa istumaan iltaa aurinkoiselle kannelle.

Ensimmäisen päivän perusteella tästä tulee oikein mukava viikko. Vaikka kyllä tässäkin jo purjehduksen ikäviä puolia on päässyt maistamaan: matalalla olevalta laiturilta veneeseen nouseminen ja pois laskeutuminen on vaativa akrobaattisen suoritus. Toivottavasti tähän tottuu, koska huominen rantautuminen on kiinnostava näky, jos roikun keulassa toinen jalka valmiina astumaan laiturille.