Päivä 8: Aspö - Brännskär

Lähdimme Aspöstä yhdeksän tietämillä. Päivä oli pilvinen ja tuuli kohtuullista. Neljän solmun keskivauhdilla (no ihan hatusta heitin, jos oikeasti kiinnostaa, voi laskea merikortista!) ehdimme Brännskäriin noin kello yksi. Päivän saldo 13,5 meripeninkulmaa.

Meillä on tällä reissulla periaatteena kiertää paljon sellaisia saaria ja satamia, joilla emme ole vielä olleet. Brännskär on yksi niistä. Tai itse asiassa Kapteeni totesi, että on ollut täällä joskus vuosia sitten Exän kanssa, mutta silloin täällä oli vain pieni laituri. Nykyään on iso betonilaituri, kahvila, parikin vuokrasaunaa jne. Nettikin pelittää, helt perfekt!

Betonilaituri on melkoisen tuulisella paikalla; veneen kiinnittämiseen tuhraantui muutama hetki. Saaressa on kuitenkin suojaisaa ja viihtyisää. Ensimmäisenä kiirehdimme vessoihin, jotka täyttivät kaikki toiveemme: siistiä, ei hurjia hajuhaittoja, käsienpesupaikka. Seuraava tutustumiskohde oli kahvila. Yllätyin positiivisesti satamamaksusta, joka oli 15 euroa. Tosin emme ottaneet sähköä, enkä edes kysynyt sen hintaa. Fiilis vaan parani, kun mussutimme lounaaksi kierrepullia kahvilan aurinkoisella pihamaalla.

Pakotin koko perheen luontopolulle. Se oli tosi kiva, suosittelen ehdottomasti! Pituutta oli enemmän kuin odotin ennalta, mutta ei kuitenkaan liikaa. Maasto oli sopiva: hyvät polut, mutta kuitenkin vähän haastetta. Maisemat olivat hienoja ja reitin varrella oli kivoja infotauluja, jotka kertoivat saaren historiasta ja luonnosta. Ne oli suunnattu lapsille, mutta eivät olleet yhtään tylsiä aikuisenkaan mielestä. (Paitsi 12-vuotiaan mielestä ne olivat tylsintä, mitä maailmassa voi olla.)

Metsässä oli mustikoita ja nuoriso lähtikin poimimaan niitä mustikkapiirakkaa varten. Hirveäksi herkutteluksi menee tämäkin ilta, koska oli tarkoituksena pitää sipsi-ilta. Sitä ennen syödään kuitenkin riisipuuroa ja käydään saunassa. Varasimme saunan saaren pohjoisrannalta, joten johan siinä niin paljon urheilua tuleekin, että pitää tankata energiavarastot.

Laitan Brännskäristä joitakin kuvia blogiin, kunhan pääsemme kotiin. Jos kiinnostaa, käy uuudestaan katsomassa viikon päästä!

Päivä 7: Österskär - Aspö

Tänään lähdimme liikkeelle puoli yhdeksän maissa. Saavuimme Aspöhön ennen yhtä reilun 11 meripeninkulman jälkeen. Tuuli oli siis leppeän suotuisa. Aurinkoakin riitti, vaikka purje ikävästi peitti sen alkumatkasta.

Aspö on yksi meidän perheen suosikkisatamista. Täällä on kiva kahvila, myynnissä savukalaa ja hyvää limppua, vanha kirkko, mukava sauna jne. Ilmeisesti monet muut ovat olleet samaa mieltä, koska viime vuosina Aspö-brändiä on vahvistettu ja samalla siitä on otettu entistä enemmän irti. Satama on aina täynnä ja usein puolet laiturista täyttää yksi iso kaveri- tai sukuporukka. Tuossa laiturissa on nykyään myös Aspön oma charteralus Amanda. Tänä kesänä vanha kahvila on otettu mökkikäyttöön eikä uusi kahvila rantapuodin yhteydessä ole yhtään niin idyllinen kuin vanha. 

No, ensi vuonna tähänkin on totuttu. Vessat ovat yhä siistit ja helpon kävelymatkan päässä laiturista. Toivottavasti ammattimaistuva toiminta tarkoittaa tasalaatuistumista. Nyt on toki sunnuntai, mutta silti potutti, kun kaupan hyllyt ammottivat tyhjyyttään. Emme päässeet täydentämään maitovarastoja; kalalla, limpulla ja uusilla perunoilla selvitään toki tästä illasta.

Sunnuntain kunniaksi juhlitaan. Laitoin samppanjan jääkaappiin, iltasauna on varattu. Lapset saivat levyllisen suklaata jakaakseen. Sitä vastaan heidän piti kyllä testata kumiveneen kestävyys ja soutaa nelistään kalliorannalle. Hyvin sujui!

Päivä 6: Jungfruskär - Österskär

Viime yönä nukutti. Kapteeni ponkaisi ylös punkasta seitsemän aikaan innostunut kiilto silmissään. Kiirehdin huussiin, koska sitten mentiin. Nuoriso nukkui, kun vene liukui laiturista ilman moottoria. Kahdeksalta purjehdimme jo ihan täysillä (tai niin täysillä kuin kevyessä tuulessa pystyi) mutta aamupalaa saimme odottaa puoli kymmeneen, jolloin miehistö oli saatu kannelle. Päivä oli aurinkoinen ja tuultakin oli jonkin verran. Tulimme purjeilla muutaman tunnin, ja sitten vaihdoimme moottoriin. Yhden maissa saavuimme Österskäriin, joka on pieni saari ja satama keskellä ei mitään, Utösta vähän pohjoiseen. Matkan pituudeksi tuli 19 meripeninkulmaa.

Viehättävä, pittoreski saari tämä Österskär. Asukkaita näyttäisi ainakin näin kesällä olevan muutamia,  tässä laiturillakin niitä oli päivällä jokunen. Pääsimme päiväsaunaan, joka oli vanhaan venevajaan rakennettu ja varsin persoonallinen mutta silti mukava - ja löylyt olivat oikein hyvät. Luontopolku oli lyhyt, muutama sataa metriä, mutta kyllä siltä näki, että saari on kiva (helppokulkuinen, hyvät rannat, talon paikkoja). On tämä kelvannut yhden pursiseurankin sataman paikaksi. Kävimme muuten itsekin ensin siinä laiturissa, mutta pääsimme silti ensimmäisinä varsinaiseen laituriin. Nyt illansuussa veneitä on jo viisi (ja elitistien laiturissakin neljä mastoa).

Mekin söimme tänään kuin herrat. Grillasin kertakäyttögrillissä karitsan paahtopaistia ja siitä tuli yllättävän hyvää. Lisäsi tyhjensimme kaapeista ja laatikoista kaikki mahdolliset kasvikset. Punaviinikin oli loppu, mutta hyvin se huuhtoutui alas Sauvignon Blancilla. Huomenna suuntaamme Aspöhön. Kauppalistalla on savukalaa (jota emme ole saaneet vielä kertaakaan), Aspö-limppua, kasviksia ja maitoa.

Päivä 5: Kökar - Jungfruskär

Kökarissa alkoi sataa illalla yhdeksän aikoihin. Voisi kuvitella, että olisi oikein ihana nukkua veneessä, kun sade ropisee kannelle ja tuuli keinuttaa venettä, mutta minä en saanut unta. Luin, kirjoitin, talsin sateisilla rantakallioilla vessaan ja takaisin, söin puoli levyä suklaata - mutta uni ei tullut ennen kuin aivan aamusta. Muukin miehistö oli vähän kohmeessa, joten emme pitäneet lähdön kanssa kiirettä. Ehdimme silti matkaan yhdeksän jälkeen. 

Aamupäivä oli pilvinen ja jopa tuulinen; vauhti nousi monesti kuuteen solmuun. Herra Tossavainen halusi ohjata, muut lauloivat ja minä yritin torkkua niin paljon kuin mahdollista. Hieman ennen kello kahta saavuimme Jungfruskäriin 18 meripeninkulman jälkeen.

Jungfruskär on se paikka, missä saa tutustua lähietäisyydeltä lehmiin. Täällä on myös luontopolku, jonka Ankkurivastaava ja Koekaniini kiersivät (koska Kapteeni lupasi Coca-Colaa niille, jotka moiseen ryhtyvät). Herra Tossavainen sai suklaata, koska hän meni pitämään seuraa Fenderslaville, jonka piti taas harjoitella pallotemppuja. Nämä nuorimmaiset kävivät myös uimassa oikein kunnolla, hyppivät mereen vaikka kuinka kauan. Näiden aktiviteettien aikana minä yritin nukkua päiväunet ja taisinkin simahtaa pieneksi hetkeksi.

Ruokana meillä oli hernekeittoa ja lättyjä. Ja illalla karkkia. Ulkona satoi, mutta me pelasimme korttia, joimme teetä ja söimme mahamme täyteen herkkuja.

Päivä 4: Jurmo - Sandvik

Vasta neljäs päivä! Tuntuu kuin olisi oltu jo viikko liikkeellä - mutta vielä tätä lomaa riittää, ja jossain vaiheessa tulee sekin tunne, että nytkö jo pitää kotiin lähteä.

Tänään on unikeonpäivä, ja säikyt lapset luulivat, että viimeisenä heräävä saa kylmän kylvyn. Minä nousin viimeisenä, kukaan ei lentänyt mereen ja jo puoli kymmeneltä olimme saaneet purjeet nostettua ja itsemme aurinkorasvattua. Ihana aurinkoinen ja lämmin kesäpäivä, vaikkakaan tuulta ei ollut tällekään päivälle liiemmin tarjolla. Nautimme siis kesäauringosta lueskellen ja seuraleikkejä leikkien. Olimme perillä Kökarin Sandvikissä kahden aikaan 25 meripeninkulman jälkeen.

Kiinnittyminen laituriin otti aikansa: Koekaniini ja Ankkurivastaava saivat soutaa kumiveneellä poijulle, joka oli niin matalalla, etteivät lyhyet tytönvarret sitä saaneet veneestä napattua. Kun vene oli kiinni laiturissa ja sähkössä, satamamaksu maksettu ja vesivessat (!) testattu, Kapteeni tarjosi kaikille kahvilassa oolanninpannukakkua - olemmehan Ahvenanmaalla.

Välipalan jälkeen lähdin juoksulenkille. Hölkkäsin kuutisen kilometriä, ja osan siitä metsässä ja kallioilla, koska kävin katsomassa pronssikautista hylkeenpyytäjien lepopaikkaa. Lenkiltä palattuani pöytään oli katettu paistettua broileria ja roseviiniä. Jännä juttu, että purjehduksella kaikki syövät joka ilta hyvällä ruokahalulla! Ruoan jälkeen kävin suihkussa, koska täältä sellainen löytyy. Sandvik on valittu vuosi sitten vuoden vierassatamaksi, eikä mikään ihme, koska täältä löytyy ihan kaikki, mitä pitääkin, ja miljöö on varsin viehättävä. Kuva näyttää lähinnä, että täyttä on, koska kirjoitan täällä veneen kannella laiturin päässä.

Kapteeni ja Fenderslav ovat pallottelemassa leirintäalueen nurmikolla, muu nuoriso lukee ja minä jeesailen laituriin tulijoita kirjoittamisen lomassa. Tänä iltana voisi ehkä syödä jäätelöt rantakalliolla tai sitten vain istua tässä ja odottaa auringonlaskua. Eilen illalla latasin Jurmon leikkimökissä puhelimia ja join siinä portailla mustikkasiideriä. Sitä samaa siideriä näytti olevan täälläkin myynnissä.

Päivä 3: Björkö - Utö - Jurmo

Heitimme hyvästit Björkölle yhdeksän jälkeen. Suuntanamme oli Utö ja hotellin sauna. Matka sujui aurinkoisessa säässä, vaikka tuulta ei ollut nimeksikään. Parin tunnin jälkeen Kapteeni luovutti ja vaihdoimme moottoriin. Olimme Utössä yhden maissa. Mutta. Hotellin laituri oli täynnä, samoin saaren päälaituri. Pienemmälle veneelle olisi tilaa löytynyt, mutta meidän Bavaria 37:ä emme alkaneet tunkea muiden veneiden väliin tai matalaan rantaveteen. Ei auttanut kuin kääntyä takaisin. Arvoimme hetken Kökarin ja Jurmon välillä, ja päädyimme sitten Jurmoon.

Kyllä ketutti. Kapteeni sai välipalaksi cornflakeseja, me muut lohdutimme itseämme vohveleilla, lakulla ja mehulla. Jatkoimme auringon ottamista, lukemista ja torkkumista kannella, ja saavuimme Jurmoon puoli neljän maissa. Ensimmäinen kirja on luettu ja toinen puolessavälissä. Jurmossakin oli kovin täyttä, ja päädyimme kiinnittämään veneemme laiturin päähän, missä ei ollut meille poijua. Kiinnitimme veneemme naapuriveneen tukevaan kylkeen.

Pitkän päivän ja 23,6 meripeninkulman jälkeen lihapullat ja uudet perunat maistuivat taivaallisilta. Tuhosimme myös Tunhamnista ostetun chiansiemennäkkärin. Huusseja välttelevän nuorison ruoansulatuksesta on pidettävä huolta!

Lupasin koettelemuksesta selvinneelle miehistölle jätskit jälkkäriksi, joten kunhan tiskit on hoidettu, lähdemme herkuttelemaan. Saunavuoronkin saimme varattua, mutta vasta kymmeneksi. Saapa nähdä, saanko saunoa yksin. Muu miehistö taitaa olla aika väsynyt, koska nämä merenneidot huhkivat kyllä reippaasti päivisin.

Päivä 2: Tunhamn - Björkö

Lähdimme liikkeelle yhdeksältä aamulla. Jälkikasvu halusi matkustaa kumiveneessä veneen perässä. Ensimmäinen vuoro oli Koekaniinilla ja Ankkurivastaavalla. Kapteeni päätti, että nyt harjoitellaan meripelastustaitoja ja heitti köyden mereen. Poimimme teinit takaisin kyytiin ilman suurempia ongelmia. Fenderslav ja Herra Tossavainen pitivät niin kovaa meteliä omalla vuorollaan, että Kapteeni päätti jatkaa köyttä toisella. Siellä ne viihtyivät kumiveneessä omassa rauhassaan 1,5 tuntia. Sillä välin Ankkurivastaava nukkui, minä ja Koekaniini luimme ja Kapteeni nautti horisonttiin tähyilystä.

Päivä oli aurinkoinen ja välillä suorastaan mukavan lämmin, tuuli oli parhaimmillaan kohtalaista. Seitsemän tunnin ja 19,5 meripeninkulman jälkeen saavuimme Björköhön. Luonnonsatama, eli Kapteenin valinta. Poukamassa oli jo melko täyttä, mutta nopeasti löysimme itsellemme hyvän paikan kalliorannasta, joka vedessä on sopivan jyrkkä mutta ihmisten rantautumiseen miellyttävän loiva. Tämä kuvaus ei sovi kaikkiin kohtiin tässäkään poukamassa, joten voimme olla varsin tyytyväisiä. 

Virittelimme köysiä puihin ja kiviin puolisen tuntia, ja kun näytti siltä, että vene pysyy paikallaan, sytytettiin kertakäyttögrilli. Ruuaksi tänään oli siis nakkeja ja uusia perunoita. Uskomattoman hyvää pitkän purjehduspäivän jälkeen!

Ruuan jälkeen kävimme uimassa kallioiden ympäröimässä järvessä, joka on saaren kokoon nähden valtava, ja jossa näin aurinkoisena kesäpäivänä oli ihan miellyttävää mutta silti vilvoittavaa vettä. Illalla pelasimme Yatzya ja söimme Tunhamnista ostamamme munkit iltapalaksi. Huomenna on pakko päästä saunaan, joten tämä ajatus mielessä lähdemme suunnistamaan seuraavaan satamaan.

Päivä 1: Kasnäs - Tun(n)hamn

Kapteeni antoi eilen illalla ukaasin, että kello seitsemältä auto lähtee pihasta. Lapset ja tavarat oli pakattu puoli seitsemältä. Ja molempia todellakin sullottiin autoon oikein urakalla; ikinä ennen ole otettu näin paljon laukkua, pussia ja kassia mukaan!

Siirtymiseen Espoosta Kemiönsaareen ja tavaramäärän siirtämisessä purjeveneeseen tuhrautui muutama tunti, mutta kahdentoista jälkeen läksimme laiturista. Itse olisin mielelläni syönyt lähtöjätskit, mutta Kasnäsin kaupan jäätelövarasto oli todella suppea ja jätskikioski oli kiinni. Kapteeni oli onnellinen, kun pääsi heti matkaan. Lounaaksi/välipalaksi söimme veneessä leipää ja nautimme siitäkin. Aurinko paistoi, oli lämmintä ja ulkoilmassa ruoka maistui.

Purjeet nostimme yhden maissa. Kaikki lapset pääsivät Fenderslavia lukuunottamatta ohjaamaan. Me aikuiset lähinnä navigoimme. Kyllä tässä niin kävi kuin arvelinkin: tytöt ovat jo kovin osaavia purjehtijoita, ja kun Kapteeni pitää ohjat käsissään, minun tehtäväkseni jää lähinnä varmistaa se, että kaikki sujuu suunnitellusti. Tai nukkua. Kun Ankkurivastaava seilasi, kaikki muut ottivat takaisin viime yön univelkaa. Päivän saldoksi tuli 10,6 meripeninkulmaa.

Navigoimme itsemme ihan uuteen satamaan, Tunhamniin (näin asukkaat itse kirjoittavat) taikka Tunnhamniin (näin lukee kartassa). Tämä on oikein kotoisa pikku saari. Kotoisa siinä mielessä, että joka paikka on kivelämäisesti koristeltu vanhoilla työkaluilla/puukasoilla/asuntovaunuilla. Mutta myös siinä mielessä, että laiturissa on tilaa, satamamaksu on vain 5 euroa ja täällä on pieni kauppa, josta saa ostaa huovutuskäsitöitä, leipää ja munkkeja. Sorruimme omatekoiseen näkkileipään.

Minä ja Kapteeni kävimme kiertämässä luontopolun, joka oli tosi viehättävä. Polun paikkaa osoittivat keraamiset eläinpatsaat. Lenkillä oli myös monenlaisia kauniita maisemia, ja mustikoitakin olisi ollut. Sillä välin lapsukaiset soutelivat kumiveneellä. Urheilun päälle vilvoittelimme merivedessä, joka oli ihan sopivanlämpöistä uimiseen. Minä tiedän, koska uin ekana!

Iltaruoaksi söimme hyvällä ruokahalulla pastaa ja jauhelihakastiketta. Ja punaviiniä, totta kai! Luulen, että tänään menemme aikaisin nukkumaan ja nukahdamme nopeasti.

Gynsamma vindar

Tähän lokiin tuli kahden vuoden tauko. Muu perhe kävi kyllä viime kesänä purjehtimassa, mutta minä olin siinä vaiheessa jo töissä. Tämän kesän purjehdusta olen odottanut! On mukava nähdä, kuinka hyvin teinit jo pärjäävät merellä. Ehkä minun purjehdukseni onkin tänä vuonna kannella loikoilua viinilasin kanssa?

Huomenaamulla kukonlaulun aikaan lähdetään. Sitä ennen pitäisi vielä taltuttaa tavarakaaos.