Lähdimme matkaan yhdeksän maissa paljossa auringossa ja vähässä tuulessa. Aina pitää kuitenkin olla jotakin, mitä jännittää. Tällä kertaa sydämentykytyksiä aiheutti Kapteeni, joka poijuliinaa selvitellessään ajoi epähuomiossa merimerkin väärältä puolelta, niin että veneen pohja raapaisi hiekkasärkkää. Vaikka vene mukavasti tärähtikin, emme kuitenkaan joutuneet merihätään parisataa metriä lähtösatamastamme, vaan jatkoimme matkaa ensin moottorilla ja Korpoströmin jälkeen vienossa tuulessa Aspötä kohti. Perillä olimme kahden maissa (ja 21 meripeninkulman jälkeen).
Merellä ei ole paljon muita veneilijöitä näkynyt eikä siis satamissakaan. Aspössä, joka yleensä on hyvin suosittu, saimme valita monesta hyvästä paikasta. Rantautuminen sujui kommelluksitta, ja kun vene oli säällisesti paikallaan, säntäsin kauppaan varaamaan saunavuoroa. Siellä se oli, kaikkien muiden varausten keskellä tyhjä slotti klo 17-18, hurraa!
Kapteeni otti iltapäivällä aurinkoa kannella, minä lähdin kiertämään luontopolkua. Kerrankin kiersin sen kokonaan läpi, ja sain melkein sydänhalvauksen, kun polku kulki lehmihaan läpi. Lehmät tuijottivat minua, kun yritin samaan aikaan olla rauhallinen, nopea, hyväntahtoinen ja itsevarma - eli siis luikin haasta läpi kamalassa paniikissa.
Söimme kannella savustettua kirjolohta ja joimme palan painikkeeksi Cloudy Bayta, joka on meidän vakkarikesävalkkari ja sopii loistavasti saariston antimien kanssa. (Ei maksettu mainos, mutta tällaisen yhteistyön ottaisin mielelläni! ;D) Ruuan jälkeen oli saunan vuoro, ja olipa ihanaa juosta saunasta mereen ja takaisin monta kertaa!
Kapteeni ei saanut nettiä toimimaan veneessä, joten hän siirtyi kaupan eteen katsomaan illan ensimmäistä jalkapallo-ottelua. Minäkin jaksoin katsoa yhden erän, sitten siirryin veneeseen tiskaamaan ja nukkumaan. Toisen matsin aikana verkko ylettyi veneelle asti, joten sitä katsottiin sisällä - minäkin nousin jännittämään Ruotsin puolesta, mutta jatkoaikaa en enää jaksanut, vaan siirryin takaisin kajuutan puolelle.
