Päivä 3: Aspö-Kasnäs

Viikonloppu on selvästikin minulle liian lyhyt aika tottua veneessä nukkumiseen. Toinen yö oli kuitenkin jo parempi kuin edellinen, ja aamulla heräsin levänneenä. Ja kuumeisena, jiihaa! Minäkö se olinkin, joka vie koronan saaristoon?

Yhdeksältä lähdimme liikkeelle aurinkoisessa ja mukavan tuulisessa säässä. Melkein koko matkan meillä oli myötätuuli, joten matka sujui rattoisasti. Vähän harkitsimme välipysähdystä Högsårassa ja Farmors cafessa, mutta internet kertoi, ettei se ole enää auki. Eipä tarvinnut käydä läpi moraalisia pohdintoja siitä, kannattaako flunssaisena lähteä norkoilemaan kahviloiden kulmilla.

Saavuimme Kasnäsiin kolmen jälkeen (6 h ja 20 NM), laitoimme veneen kuntoon ja pakkasimme auton. Kotimatkalla söimme juustojen jämät ja suklaata. Ihan yhtä hyvä kuin se Farmors cafe...

Reissun jälkeen olen muuten ollut koko viikon nuhaisena ja etätöissä. Viikon sairastamisen jälkeen kävin koronatestissäkin. Sitä se ei onneksi ollut, vaan ihan normiflunssaa, jota ehkä pahensin entisestään tuulessa ja sateessa istumalla.

Päivä 2: Stenskär-Aspö

Ennustaessani hyviä yöunia en ottanut huomioon lihaskipuja. Ilmeisesti olin aika paljon jännittänyt jalkoja ottaessani tukea penkillä pysymiseen, koska yöllä ne olivat to-del-la kipeät. Yhdeltä luovutin ja otin buranan, minkä jälkeen uni vihdoin tuli. Heräilimme aamulla kahdeksan aikoihin, söimme rauhassa aamiaista ja päätimme kiertää Stenskärin luontopolun ennen lähtöä.

Luontopolku oli hieno, pitkähkö, monihaarainen ja ajoittain vähän pelottavakin jyrkkine mäkineen. Ihan kaikkia mutkia emme kuitenkaan ehtineet käydä läpi, koska sade yllätti meidät. Pidimme sadetta pajupensaassa, ja kun se vihdoin näytti laantuvan, otimme pikaisen polkujuoksuspurtin vierasvenelaiturille. Kymmeneltä irrotimme köydet, ja sadekin laantui siksi hetkeksi. Siihen aikaan oli vielä hiljaista Stenskärin kahdessa muussa veneessä ja vastapäisellä rannalla Birrskärissä, missä oli kolme purjevenettä.

Ajelimme hetken moottorilla ja odotimme sadekuurojen loppumista. Sitten alkoi kryssiminen luodetta ja Aspötä kohti. Sää oli mukava, mutta jossain vaiheessa alkoi turhauttaa se, että määränpää näkyi horisontissa, muttei näyttänyt tulevan lainkaan lähemmäs. Laskimme purjeet ja ajelimme viimeisen puoli tuntia moottorilla. Aspön vierasvenelaiturissa oli vain yksi iso moottorivene, joten rantautumisen piti olla läpihuutojuttu. Piti. Tässä veneessä on tuollainen puoliautomaattinen ankkurinlaskin, jota en osannut käyttää (ja lisäksi olen hidas ja kädetön), joten ankkuri jäi tosi lähelle rantaa eikä tarttunut kunnolla pohjaan, ja hyvä, ettei ajettu vauhdilla laituria päin. Virittelimme venettä paremmin paikalleen 1,5 h; lopulta käänsimme sen kylki laituria vasten ja kiskoimme ankkurin takaisin veneeseen.

Loppupäivä sujui rauhallisemmin: ostimme savustettua kalaa ja tuhosimme sen ja pullon Sauvignon Blancia, katsoimme keskinkertaisen ruotsalaisen komedian (ja tuhosimme levyn suklaata ja paketillisen keksejä), pelailimme ja illan päätteeksi uimme (=minä uin) ja saunoimme.

Tällainen upea kaveri eli Albanus tuli myös yöksi Aspöhön.

Päivän saldo 5 h tosissaan purjehtimista ja 15 meripeninkulmaa. Ehkä myös pari lisäkiloa.

Päivä 1: Kasnäs-Stenskär

Viikkos sitten perjantaina työpäivä alkoi tavalliseen tapaan: heräsimme seitsemältä, vastailimme aamupalan jälkeen sähköposteihin ja puoli yhdeksältä istuimme autoon. Mutta Leppävaaran sijasta käänsimmekin auton nokan länteen, Kasnäsiä kohti. Kapteeni ajoi ja minä kokoustin pelkääjän paikalla. Ulkona satoi kaatamalla. Kello 11 otimme vastaan veneen, Jubilee-nimisen Hanse 325:n, ja kello 12 olimme taas omissa kokouksissamme, minä veneessä ja Kapteeni autossa.

Puoli kahden aikaan päivän työt alkoivat olla pulkassa ja meillä jo kova kiire viikonloppulomallemme. Pukeuduimme säänkestäviin vaatteisiimme ja lähdimme laiturista. Alkumatkasta naureskelimme varustuksellemme: Kasnäsin edustalla oli suorastaan lämmin ja tuuli oli kovin leppeä. Ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa: ihan yllättäen sade ja puuskittainen tuuli löysivät meidät, ja sitten se olikin menoa. Tuuli yltyi 11 metriin sekunnissa, puuskissa varmaan 15:enkin ja parhaimmillaan matkasimme 7,5 solmun nopeudella. Kapteeni ohjasi onnellisen hullun kiilto silmissään, itsehän tunsin ensin kuolemanpelkoa, joka kyllä muuttui sellaiseksi extremeurheilijan jännityshakuisuudeksi.

Saavuimme Stenskäriin kello viiden ja noin 15 meripeninkulman jälkeen. Laiturissa oli meitä ennen yksi vene, eli saimme ihan rauhassa sovitella itsemme rantaan. Onneksi niin, koska liukastelin jatkuvasti puisella ja märällä laiturilla. Tiesittekös, että pääsen vielä spagaattiinkin - ainakin liukkaissa tossuissa. Kapteenilla oli halu päästä kokeilemaan Stenskärin uutta rantasaunaa, ja tokihan meillekin saunavuoro löytyi, klo 19-20.

Avasimme punkkupullon ja söimme vähän juustoa välipalaksi. Seitsemältä suuntasimme saunaan, joka oli aivan valtavan hieno! Testasin uimaportaat ja meren lämpötilan - ja vaikkei enää kesä olekaan, niin aivan uimakelpoista vesi kuitenkin oli. Löylyt olivat hyvät ja kaikenkaikkiaan saunaelämys todella vörtti.

Saunan jälkeen Kapteeni teki spagetti bolognesea, jonka kanssa tuhosimme loputkin viinistä. Jälkiruuaksi tuhosimme yhden suklaalevyn ja pelasimme Yatzya. Ennen nukkumaanmenoa ajattelin, että tänään ei tarvinne unta kauan odotella. Neljä tuntia merellä, sauna ja runsas illallinen takaavat totaalisen sammumisen heti, kun pää koskettaa tyynyä.