Päivä 14: Helsingholmen - Högsåra - Kasnäs

Navakka tuuli jatkui ja tulimme Helsingholmenista Högsåraan reilussa puolessa tunnissa. Nopeutta oli parhaimmillaan reippaat 9 solmua. Purjeita olisi voinut reivata enemmänkin, mutta urheiluhenkisinä tulimme näinkin perille. Högsårassa aloitimme veneen siivouksen ja kävimme nauttimassa kakut Farmors caféssa - se on perinne, josta ei sovi lipsua.

Kasnäsiin saavuimme yhden maissa. Loppumatka tultiin moottorilla, mutta ei siinä olisikaan ehtinyt kuin ensin nostamaan ja sitten laskemaan purjeet. Päivän saldo 9,75 meripeninkulmaa.

Tyhjensimme veneen autoon, nautimme lounaan eli söimme jääkaapin tyhjäksi ja lopuksi siivosimme veneen. Kapteeni tarjosi jäätelöt palkaksi hyvin tehdystä työstä.

Kotimatkalle lähdimme vähän ennen neljää. Toinen perinteemme on pysähtyä Tammisaaressa syömään Prisses pyttipannaa. Tällä kertaa söimme makkaraperunamme autossa, koska Kapteenilla oli kiire katsomaan jalkapalloa. Kotona olimme puoli seitsemän maissa. Vähitellen totuttelemme arkielämään ja pienennämme pyykkikasaa kodinhoitohuoneen lattialla.

Tämän vuoden purjehdus oli todella mukava! Kaksi viikkoa oli ihan passeli pituus, varsinkin kun suurimman osan ajasta oli aurinkoista. Selvästi myös muut ovat huomanneet saariston viehättävyyden, koska monessa saaressa oli nuoria kaupunkilaisia lapsiperheitä mökkeilemässä. Yhteysalukset vievät moneen saareen, ja ehdottomasti kannattaa käydä katsomassa saaristolaiselämää sellaisella, jos ei ole omaa venettä, jolla liikkua. Aspössä, Jurmossa ja Örössä on hyvät majoitusmahdollisuudet, sopivasti palveluita ja aitoa saaristotunnelmaa. Nauvoon ja Högsåraan pääsee autollakin, mutta ihan samaa fiilistä niistä ei löydy. Merta pääsee kuitenkin haistelemaan, ja Nauvosta tehdään erilaisia päiväretkiä lähiseudun saarille.

Päivä 13: Örö - Helsingholmen

Mainio purjehduspäivä: tulimme navakassa myötätuulessa neljässä tunnissa Öröstä Helsingholmeniin 14,5 meripeninkulman verran. Ankkurivastaava oli puolet matkasta ruorin takana, muut lukivat tai nukkuivat.

Lievää turnausväsymystä alkaa jo olla ilmassa, mutta vielä olemme jaksaneet nauttia kesästä, lomasta ja auringosta. Nuoriso on pallotellut pariinkin otteeseen. Kävimme tänäänkin päiväsaunassa. Saunan vesipumppu (ja sitä myöten suihku) oli rikki, mutta oikeastaan se teki saunomisesta vieläkin ihanampaa. Kävimme vuoronperään löylyissä ja kastautumassa meressä. Idyllin kruunasi viereisen lahden rannalla tallusteleva Skäriman eli saaressa asuva valkoinen hevonen.

Päivälliseksi ostimme savukalaa. Ruokailun jälkeen teinit lähtivät ottamaan kivoja merellisiä kuvia Instagramia varten, Kapteeni otti päiväunet ja minä bloggasin. Illalla varmaan taas pelataan ja syödään herkkuvarastoja pois, mutta nyt lähden huussiin - täälläkin on uudet ja siistit huussit!

Päivä 12: Dalskär - Örö

Eilen illalla tuuli tyyntyi. Kävin iltauinnilla lämpimässä meressä ja kun lapset alkoivat vihjailla, että olisi kiva viettää koko tämä päivä Dalskärissä, aloin jo lämmitä ajatukselle. Sitten poukamaan ajoi kaksi moottorivenettä, joista purettiin kaljalasteja. Kun säätiedotuskin lupasi sadetta ja ukkosta, ilmoitin, että aamuherätys on aikainen.

Koko yön satoi kaatamalla ja tuuli yltyi taas. Aamulla huussisa käyminenkin oli urheilusuoritus liukkaiden kallioiden vuoksi. Tuuli painoi venettä lahteen päin niin kovaa, että jätimme Koekaniinin ja Fenderslavin kumiveneen kanssa irrottamaan viimeisiä köysiä. Koekaniini souti kuin Duracell-pupu, jotta hekin pääsivät veneeseen, joka odotti keskellä lahtea. Mutta aikaisin pääsimme joka tapauksessa matkaan: kello yhdeksältä olimme jo pitkällä ulapalla ja minä sisällä veneessä vaihtamassa läpimärkää vaatekertaa kuiviin vaatteisiin.

Lähes koko matkan tihkutti ja tuuli oli kohtalainen, mutta kakkosvaatekerta säilyi kuivahkona perille saakka. Pääsimme Öröhön 22 meripeninkulman ja neljän tunnin moottorilla ajelun jälkeen.

Minulle tämä on ensimmäinen kerta Örössä, muu perhe vieraili täällä jo viime kesänä. Satama on mukava ja sen palveluihin kuuluvat vesivessat, yhteissauna ja kahvila. Vanhalta kasarmialueelta löytyy lisäksi ravintola ja kauppa - ja erilaisia yöpymismahdollisuuksia niille, jotka saapuvat paikalle yhteysaluksella.

Kiersimme Kapteenin kanssa luontopolun, joka oli varsin pitkä; puhelin näytti kuutta kilometriä. Se kertoi niin luonnosta kuin saaren historiasta ja vanhoista kasarmialueista. Todella kiinnostavaa - ja näitä erilaisia polkuja riittää seuraavillekin vierailukerroille.

Saunakin oli tosi hieno, ja Fenderslav ja Herra Tossavainen uivat moneen kertaan. Minäkin pulahdin - ja kuvitelkaa, että himo päästä mereen oli niin kova, että kävin uimassa, vaikka uikkari unohtui veneeseen. Olen uinut tällä reissulla tosi paljon, melkein joka satamassa itse asiassa!

Söimme tänään lounaaksi hernekeittoa ja saunan jälkeen lättyjä. Illalla tuhotaan vielä karkkeja, koska varasto on iso ja illat käyvät jo vähiin! (Kuka sitä ruokaa nyt takaisin kotiin kantaisi?!)

Päivä 11: Nauvo - Dalskär

Kiitos palautteesta, lukijat (=äiti)! Pahoittelen, että kuvat eivät näy. Katson ne ensi viikon alussa kuntoon, mutta täällä merellä en asialle mitään voi. Lupaan myös jatkossa käyttää luovia-sanaa, kun purjehditaan vastatuuleen.

Viime yönä oli taas vaikea nukahtaa. Silti aamulla lähdettiin liikkeelle jo yhdeksän maissa. Kapteenin kohteena oli Dalskär, rauhallinen luonnonsatama. Kaksi päivää Nauvossa oli jotakin niin kamalaa, että Kapteeni päätti kiertää Nauvon länsipuolelta, vaikka Dalskär on sen itäpuolella. Onneksi aurinko paistoi. Tuuli oli navakka koko matkan ajan ja myötäinen suurimman osan matkaa. Minunkin matkani sujui mukavasti: torkuin kovalla penkillä pienellä sykkyrällä. Pääsimme perille vähän ennen neljää lähes 30 meripeninkulman jälkeen.

Myös Dalskär on meille uusi tuttavuus. Pienestä poukamasta löytyy monenlaisia rantautumispaikkoja, parikin huussia ja grillipaikkaa. Vähän varovasti piti tulla sisään, koska pohjassa on jonkin verran kiviä, mutta mitenkään mahdotonta se ei ollut. Saimme veneen kiinnitettyä kalliossa oleviin renkaisiin ilman isompaa säätöä.

Ruoaksi tänään oli grillimakkaraa. Fenderslav lähti tekemään uutta pomputteluennätystä, koska sellaisella ansaitsee koko perheelle sipsi-illan. Tänään mennään ajoissa nukkumaan, koska huomenna pitää herätä ajoissa. Suuntana on Örö, jonne on pitkä matka ja joka on tosi suosittu. Mehän aiomme mahtua laituriin!

Päivä 10: Nauvo

Päivä 9: Brännskär - Nauvo

Kapteeni inhoaa Nauvoa. Muu miehistö rakastaa sitä ja varsinkin sen tarjoamia palveluita: ravintoloita, kunnon ruokakauppaa ja suihkua sekä vesivessaa. Tänä vuonna Kapteeni lupasi, että purjehdimme Nauvoon, jos teinimiehistö vie meidät sinne. Herra Tossavainen laski jo monta päivää sitten eri saarten välimatkoja ja selvitti mahdolliset reitit Nauvoon. Koekaniini viimeisteli reittisuunnitelmat eilen illalla.

Tänään aamulla Kapteenilla ei poikkeuksellisesti ollut kiire mihinkään. Matkaan pääsimme kuitenkin jo puoli kymmenen maissa. Ankkurivastaava ohjasi veneen irti laiturista ja jatkoi tasaisen varmasti ensimmäiset 6 meripeninkulmaa Gullkronan saariston läpi ja Pensariin saakka. Herra Tossavainen jatkoi navakassa laitamyötäisessä pieniä salmia pitkin seuraavat 6 NM. Kolmantena vuorossa oli Fenderslav, jonka vuoron alussa suunta vaihtui suoraan länteen, joten jouduimme purjehtimaan vastatuuleen kryssimällä. (Sori, onko sille jokin suomenkielinen termi?) Lisäjännitystä toi etupurjeen kela, joka päätti jämähtää jumiin niin, ettemme saaneetkaan purjetta kelattua sisään heti, kun tuuli kävi navakaksi. Kapteeni joutui näyttämään etupurjeen liinalle parikin kertaa puukkoa, mutta lopulta purje, kela ja liina taipuivat tottelemaan meitä. Matkamittari näytti Fenderslavin vuoron jälkeen 6 NM, vaikka merikortilla olimme edenneet vain puolet siitä.

Viimeisenä ruoriin tarttui Koekaniini, joka sai kokeilla vastatuuleen purjehtimista hetken verran mutta sai sittemmin luvan käynnistää moottorin. Kaikki lapset kokivat paniikin hetkiä, selviytyivät niistä ja oppivat jotakin uutta. Moottorilla saavuimme perille nopeasti eli kello neljän maissa yhteensä 24,5 meripeninkulman jälkeen. Olin varannut paikan etukäteen, mutta ilmeisesti sesonki alkaa olla ohitse, koska tyhjiä paikkoja oli ihan mukavasti jäljellä, eikä tämäkään maksanut ihan niin paljon kuin olimme budjetoineet.

Päivän aikana ravitsimme itseämme välipalapatukoilla, Domino-kekseillä ja suklaalla, joten nälkä oli satamaan saapuessa melkoinen. Marssimme Pub Niskaan pizzalle ja salaatille. Taivaallista. Sen jälkeen Ankkurivastaava ja Koekaniini lähtivät tyhjentämään septiä ja me muut ruokakauppaan. Nyt on maitoa ja aika paljon muutakin syötävää.

Tällä hetkellä Fenderslav on kikkailemassa jalkapallollaan ja muut lapset laskemassa, että uusi ennätys tulee. Palkinnoksi siitä saadaan jäätelöä. Illalla on ohjelmassa sauna. Huomenna juhlimme Fenderslavin syntymäpäiviä täällä Nauvossa. Lahjojen ja kakun lisäksi päiväämme kuuluu pyykinpesua, uuden perhesaunan testaaminen ja perinteinen päivällinen L'Escalessa.

Päivä 8: Aspö - Brännskär

Lähdimme Aspöstä yhdeksän tietämillä. Päivä oli pilvinen ja tuuli kohtuullista. Neljän solmun keskivauhdilla (no ihan hatusta heitin, jos oikeasti kiinnostaa, voi laskea merikortista!) ehdimme Brännskäriin noin kello yksi. Päivän saldo 13,5 meripeninkulmaa.

Meillä on tällä reissulla periaatteena kiertää paljon sellaisia saaria ja satamia, joilla emme ole vielä olleet. Brännskär on yksi niistä. Tai itse asiassa Kapteeni totesi, että on ollut täällä joskus vuosia sitten Exän kanssa, mutta silloin täällä oli vain pieni laituri. Nykyään on iso betonilaituri, kahvila, parikin vuokrasaunaa jne. Nettikin pelittää, helt perfekt!

Betonilaituri on melkoisen tuulisella paikalla; veneen kiinnittämiseen tuhraantui muutama hetki. Saaressa on kuitenkin suojaisaa ja viihtyisää. Ensimmäisenä kiirehdimme vessoihin, jotka täyttivät kaikki toiveemme: siistiä, ei hurjia hajuhaittoja, käsienpesupaikka. Seuraava tutustumiskohde oli kahvila. Yllätyin positiivisesti satamamaksusta, joka oli 15 euroa. Tosin emme ottaneet sähköä, enkä edes kysynyt sen hintaa. Fiilis vaan parani, kun mussutimme lounaaksi kierrepullia kahvilan aurinkoisella pihamaalla.

Pakotin koko perheen luontopolulle. Se oli tosi kiva, suosittelen ehdottomasti! Pituutta oli enemmän kuin odotin ennalta, mutta ei kuitenkaan liikaa. Maasto oli sopiva: hyvät polut, mutta kuitenkin vähän haastetta. Maisemat olivat hienoja ja reitin varrella oli kivoja infotauluja, jotka kertoivat saaren historiasta ja luonnosta. Ne oli suunnattu lapsille, mutta eivät olleet yhtään tylsiä aikuisenkaan mielestä. (Paitsi 12-vuotiaan mielestä ne olivat tylsintä, mitä maailmassa voi olla.)

Metsässä oli mustikoita ja nuoriso lähtikin poimimaan niitä mustikkapiirakkaa varten. Hirveäksi herkutteluksi menee tämäkin ilta, koska oli tarkoituksena pitää sipsi-ilta. Sitä ennen syödään kuitenkin riisipuuroa ja käydään saunassa. Varasimme saunan saaren pohjoisrannalta, joten johan siinä niin paljon urheilua tuleekin, että pitää tankata energiavarastot.

Laitan Brännskäristä joitakin kuvia blogiin, kunhan pääsemme kotiin. Jos kiinnostaa, käy uuudestaan katsomassa viikon päästä!

Päivä 7: Österskär - Aspö

Tänään lähdimme liikkeelle puoli yhdeksän maissa. Saavuimme Aspöhön ennen yhtä reilun 11 meripeninkulman jälkeen. Tuuli oli siis leppeän suotuisa. Aurinkoakin riitti, vaikka purje ikävästi peitti sen alkumatkasta.

Aspö on yksi meidän perheen suosikkisatamista. Täällä on kiva kahvila, myynnissä savukalaa ja hyvää limppua, vanha kirkko, mukava sauna jne. Ilmeisesti monet muut ovat olleet samaa mieltä, koska viime vuosina Aspö-brändiä on vahvistettu ja samalla siitä on otettu entistä enemmän irti. Satama on aina täynnä ja usein puolet laiturista täyttää yksi iso kaveri- tai sukuporukka. Tuossa laiturissa on nykyään myös Aspön oma charteralus Amanda. Tänä kesänä vanha kahvila on otettu mökkikäyttöön eikä uusi kahvila rantapuodin yhteydessä ole yhtään niin idyllinen kuin vanha. 

No, ensi vuonna tähänkin on totuttu. Vessat ovat yhä siistit ja helpon kävelymatkan päässä laiturista. Toivottavasti ammattimaistuva toiminta tarkoittaa tasalaatuistumista. Nyt on toki sunnuntai, mutta silti potutti, kun kaupan hyllyt ammottivat tyhjyyttään. Emme päässeet täydentämään maitovarastoja; kalalla, limpulla ja uusilla perunoilla selvitään toki tästä illasta.

Sunnuntain kunniaksi juhlitaan. Laitoin samppanjan jääkaappiin, iltasauna on varattu. Lapset saivat levyllisen suklaata jakaakseen. Sitä vastaan heidän piti kyllä testata kumiveneen kestävyys ja soutaa nelistään kalliorannalle. Hyvin sujui!

Päivä 6: Jungfruskär - Österskär

Viime yönä nukutti. Kapteeni ponkaisi ylös punkasta seitsemän aikaan innostunut kiilto silmissään. Kiirehdin huussiin, koska sitten mentiin. Nuoriso nukkui, kun vene liukui laiturista ilman moottoria. Kahdeksalta purjehdimme jo ihan täysillä (tai niin täysillä kuin kevyessä tuulessa pystyi) mutta aamupalaa saimme odottaa puoli kymmeneen, jolloin miehistö oli saatu kannelle. Päivä oli aurinkoinen ja tuultakin oli jonkin verran. Tulimme purjeilla muutaman tunnin, ja sitten vaihdoimme moottoriin. Yhden maissa saavuimme Österskäriin, joka on pieni saari ja satama keskellä ei mitään, Utösta vähän pohjoiseen. Matkan pituudeksi tuli 19 meripeninkulmaa.

Viehättävä, pittoreski saari tämä Österskär. Asukkaita näyttäisi ainakin näin kesällä olevan muutamia,  tässä laiturillakin niitä oli päivällä jokunen. Pääsimme päiväsaunaan, joka oli vanhaan venevajaan rakennettu ja varsin persoonallinen mutta silti mukava - ja löylyt olivat oikein hyvät. Luontopolku oli lyhyt, muutama sataa metriä, mutta kyllä siltä näki, että saari on kiva (helppokulkuinen, hyvät rannat, talon paikkoja). On tämä kelvannut yhden pursiseurankin sataman paikaksi. Kävimme muuten itsekin ensin siinä laiturissa, mutta pääsimme silti ensimmäisinä varsinaiseen laituriin. Nyt illansuussa veneitä on jo viisi (ja elitistien laiturissakin neljä mastoa).

Mekin söimme tänään kuin herrat. Grillasin kertakäyttögrillissä karitsan paahtopaistia ja siitä tuli yllättävän hyvää. Lisäsi tyhjensimme kaapeista ja laatikoista kaikki mahdolliset kasvikset. Punaviinikin oli loppu, mutta hyvin se huuhtoutui alas Sauvignon Blancilla. Huomenna suuntaamme Aspöhön. Kauppalistalla on savukalaa (jota emme ole saaneet vielä kertaakaan), Aspö-limppua, kasviksia ja maitoa.

Päivä 5: Kökar - Jungfruskär

Kökarissa alkoi sataa illalla yhdeksän aikoihin. Voisi kuvitella, että olisi oikein ihana nukkua veneessä, kun sade ropisee kannelle ja tuuli keinuttaa venettä, mutta minä en saanut unta. Luin, kirjoitin, talsin sateisilla rantakallioilla vessaan ja takaisin, söin puoli levyä suklaata - mutta uni ei tullut ennen kuin aivan aamusta. Muukin miehistö oli vähän kohmeessa, joten emme pitäneet lähdön kanssa kiirettä. Ehdimme silti matkaan yhdeksän jälkeen. 

Aamupäivä oli pilvinen ja jopa tuulinen; vauhti nousi monesti kuuteen solmuun. Herra Tossavainen halusi ohjata, muut lauloivat ja minä yritin torkkua niin paljon kuin mahdollista. Hieman ennen kello kahta saavuimme Jungfruskäriin 18 meripeninkulman jälkeen.

Jungfruskär on se paikka, missä saa tutustua lähietäisyydeltä lehmiin. Täällä on myös luontopolku, jonka Ankkurivastaava ja Koekaniini kiersivät (koska Kapteeni lupasi Coca-Colaa niille, jotka moiseen ryhtyvät). Herra Tossavainen sai suklaata, koska hän meni pitämään seuraa Fenderslaville, jonka piti taas harjoitella pallotemppuja. Nämä nuorimmaiset kävivät myös uimassa oikein kunnolla, hyppivät mereen vaikka kuinka kauan. Näiden aktiviteettien aikana minä yritin nukkua päiväunet ja taisinkin simahtaa pieneksi hetkeksi.

Ruokana meillä oli hernekeittoa ja lättyjä. Ja illalla karkkia. Ulkona satoi, mutta me pelasimme korttia, joimme teetä ja söimme mahamme täyteen herkkuja.

Päivä 4: Jurmo - Sandvik

Vasta neljäs päivä! Tuntuu kuin olisi oltu jo viikko liikkeellä - mutta vielä tätä lomaa riittää, ja jossain vaiheessa tulee sekin tunne, että nytkö jo pitää kotiin lähteä.

Tänään on unikeonpäivä, ja säikyt lapset luulivat, että viimeisenä heräävä saa kylmän kylvyn. Minä nousin viimeisenä, kukaan ei lentänyt mereen ja jo puoli kymmeneltä olimme saaneet purjeet nostettua ja itsemme aurinkorasvattua. Ihana aurinkoinen ja lämmin kesäpäivä, vaikkakaan tuulta ei ollut tällekään päivälle liiemmin tarjolla. Nautimme siis kesäauringosta lueskellen ja seuraleikkejä leikkien. Olimme perillä Kökarin Sandvikissä kahden aikaan 25 meripeninkulman jälkeen.

Kiinnittyminen laituriin otti aikansa: Koekaniini ja Ankkurivastaava saivat soutaa kumiveneellä poijulle, joka oli niin matalalla, etteivät lyhyet tytönvarret sitä saaneet veneestä napattua. Kun vene oli kiinni laiturissa ja sähkössä, satamamaksu maksettu ja vesivessat (!) testattu, Kapteeni tarjosi kaikille kahvilassa oolanninpannukakkua - olemmehan Ahvenanmaalla.

Välipalan jälkeen lähdin juoksulenkille. Hölkkäsin kuutisen kilometriä, ja osan siitä metsässä ja kallioilla, koska kävin katsomassa pronssikautista hylkeenpyytäjien lepopaikkaa. Lenkiltä palattuani pöytään oli katettu paistettua broileria ja roseviiniä. Jännä juttu, että purjehduksella kaikki syövät joka ilta hyvällä ruokahalulla! Ruoan jälkeen kävin suihkussa, koska täältä sellainen löytyy. Sandvik on valittu vuosi sitten vuoden vierassatamaksi, eikä mikään ihme, koska täältä löytyy ihan kaikki, mitä pitääkin, ja miljöö on varsin viehättävä. Kuva näyttää lähinnä, että täyttä on, koska kirjoitan täällä veneen kannella laiturin päässä.

Kapteeni ja Fenderslav ovat pallottelemassa leirintäalueen nurmikolla, muu nuoriso lukee ja minä jeesailen laituriin tulijoita kirjoittamisen lomassa. Tänä iltana voisi ehkä syödä jäätelöt rantakalliolla tai sitten vain istua tässä ja odottaa auringonlaskua. Eilen illalla latasin Jurmon leikkimökissä puhelimia ja join siinä portailla mustikkasiideriä. Sitä samaa siideriä näytti olevan täälläkin myynnissä.

Päivä 3: Björkö - Utö - Jurmo

Heitimme hyvästit Björkölle yhdeksän jälkeen. Suuntanamme oli Utö ja hotellin sauna. Matka sujui aurinkoisessa säässä, vaikka tuulta ei ollut nimeksikään. Parin tunnin jälkeen Kapteeni luovutti ja vaihdoimme moottoriin. Olimme Utössä yhden maissa. Mutta. Hotellin laituri oli täynnä, samoin saaren päälaituri. Pienemmälle veneelle olisi tilaa löytynyt, mutta meidän Bavaria 37:ä emme alkaneet tunkea muiden veneiden väliin tai matalaan rantaveteen. Ei auttanut kuin kääntyä takaisin. Arvoimme hetken Kökarin ja Jurmon välillä, ja päädyimme sitten Jurmoon.

Kyllä ketutti. Kapteeni sai välipalaksi cornflakeseja, me muut lohdutimme itseämme vohveleilla, lakulla ja mehulla. Jatkoimme auringon ottamista, lukemista ja torkkumista kannella, ja saavuimme Jurmoon puoli neljän maissa. Ensimmäinen kirja on luettu ja toinen puolessavälissä. Jurmossakin oli kovin täyttä, ja päädyimme kiinnittämään veneemme laiturin päähän, missä ei ollut meille poijua. Kiinnitimme veneemme naapuriveneen tukevaan kylkeen.

Pitkän päivän ja 23,6 meripeninkulman jälkeen lihapullat ja uudet perunat maistuivat taivaallisilta. Tuhosimme myös Tunhamnista ostetun chiansiemennäkkärin. Huusseja välttelevän nuorison ruoansulatuksesta on pidettävä huolta!

Lupasin koettelemuksesta selvinneelle miehistölle jätskit jälkkäriksi, joten kunhan tiskit on hoidettu, lähdemme herkuttelemaan. Saunavuoronkin saimme varattua, mutta vasta kymmeneksi. Saapa nähdä, saanko saunoa yksin. Muu miehistö taitaa olla aika väsynyt, koska nämä merenneidot huhkivat kyllä reippaasti päivisin.

Päivä 2: Tunhamn - Björkö

Lähdimme liikkeelle yhdeksältä aamulla. Jälkikasvu halusi matkustaa kumiveneessä veneen perässä. Ensimmäinen vuoro oli Koekaniinilla ja Ankkurivastaavalla. Kapteeni päätti, että nyt harjoitellaan meripelastustaitoja ja heitti köyden mereen. Poimimme teinit takaisin kyytiin ilman suurempia ongelmia. Fenderslav ja Herra Tossavainen pitivät niin kovaa meteliä omalla vuorollaan, että Kapteeni päätti jatkaa köyttä toisella. Siellä ne viihtyivät kumiveneessä omassa rauhassaan 1,5 tuntia. Sillä välin Ankkurivastaava nukkui, minä ja Koekaniini luimme ja Kapteeni nautti horisonttiin tähyilystä.

Päivä oli aurinkoinen ja välillä suorastaan mukavan lämmin, tuuli oli parhaimmillaan kohtalaista. Seitsemän tunnin ja 19,5 meripeninkulman jälkeen saavuimme Björköhön. Luonnonsatama, eli Kapteenin valinta. Poukamassa oli jo melko täyttä, mutta nopeasti löysimme itsellemme hyvän paikan kalliorannasta, joka vedessä on sopivan jyrkkä mutta ihmisten rantautumiseen miellyttävän loiva. Tämä kuvaus ei sovi kaikkiin kohtiin tässäkään poukamassa, joten voimme olla varsin tyytyväisiä. 

Virittelimme köysiä puihin ja kiviin puolisen tuntia, ja kun näytti siltä, että vene pysyy paikallaan, sytytettiin kertakäyttögrilli. Ruuaksi tänään oli siis nakkeja ja uusia perunoita. Uskomattoman hyvää pitkän purjehduspäivän jälkeen!

Ruuan jälkeen kävimme uimassa kallioiden ympäröimässä järvessä, joka on saaren kokoon nähden valtava, ja jossa näin aurinkoisena kesäpäivänä oli ihan miellyttävää mutta silti vilvoittavaa vettä. Illalla pelasimme Yatzya ja söimme Tunhamnista ostamamme munkit iltapalaksi. Huomenna on pakko päästä saunaan, joten tämä ajatus mielessä lähdemme suunnistamaan seuraavaan satamaan.

Päivä 1: Kasnäs - Tun(n)hamn

Kapteeni antoi eilen illalla ukaasin, että kello seitsemältä auto lähtee pihasta. Lapset ja tavarat oli pakattu puoli seitsemältä. Ja molempia todellakin sullottiin autoon oikein urakalla; ikinä ennen ole otettu näin paljon laukkua, pussia ja kassia mukaan!

Siirtymiseen Espoosta Kemiönsaareen ja tavaramäärän siirtämisessä purjeveneeseen tuhrautui muutama tunti, mutta kahdentoista jälkeen läksimme laiturista. Itse olisin mielelläni syönyt lähtöjätskit, mutta Kasnäsin kaupan jäätelövarasto oli todella suppea ja jätskikioski oli kiinni. Kapteeni oli onnellinen, kun pääsi heti matkaan. Lounaaksi/välipalaksi söimme veneessä leipää ja nautimme siitäkin. Aurinko paistoi, oli lämmintä ja ulkoilmassa ruoka maistui.

Purjeet nostimme yhden maissa. Kaikki lapset pääsivät Fenderslavia lukuunottamatta ohjaamaan. Me aikuiset lähinnä navigoimme. Kyllä tässä niin kävi kuin arvelinkin: tytöt ovat jo kovin osaavia purjehtijoita, ja kun Kapteeni pitää ohjat käsissään, minun tehtäväkseni jää lähinnä varmistaa se, että kaikki sujuu suunnitellusti. Tai nukkua. Kun Ankkurivastaava seilasi, kaikki muut ottivat takaisin viime yön univelkaa. Päivän saldoksi tuli 10,6 meripeninkulmaa.

Navigoimme itsemme ihan uuteen satamaan, Tunhamniin (näin asukkaat itse kirjoittavat) taikka Tunnhamniin (näin lukee kartassa). Tämä on oikein kotoisa pikku saari. Kotoisa siinä mielessä, että joka paikka on kivelämäisesti koristeltu vanhoilla työkaluilla/puukasoilla/asuntovaunuilla. Mutta myös siinä mielessä, että laiturissa on tilaa, satamamaksu on vain 5 euroa ja täällä on pieni kauppa, josta saa ostaa huovutuskäsitöitä, leipää ja munkkeja. Sorruimme omatekoiseen näkkileipään.

Minä ja Kapteeni kävimme kiertämässä luontopolun, joka oli tosi viehättävä. Polun paikkaa osoittivat keraamiset eläinpatsaat. Lenkillä oli myös monenlaisia kauniita maisemia, ja mustikoitakin olisi ollut. Sillä välin lapsukaiset soutelivat kumiveneellä. Urheilun päälle vilvoittelimme merivedessä, joka oli ihan sopivanlämpöistä uimiseen. Minä tiedän, koska uin ekana!

Iltaruoaksi söimme hyvällä ruokahalulla pastaa ja jauhelihakastiketta. Ja punaviiniä, totta kai! Luulen, että tänään menemme aikaisin nukkumaan ja nukahdamme nopeasti.

Gynsamma vindar

Tähän lokiin tuli kahden vuoden tauko. Muu perhe kävi kyllä viime kesänä purjehtimassa, mutta minä olin siinä vaiheessa jo töissä. Tämän kesän purjehdusta olen odottanut! On mukava nähdä, kuinka hyvin teinit jo pärjäävät merellä. Ehkä minun purjehdukseni onkin tänä vuonna kannella loikoilua viinilasin kanssa?

Huomenaamulla kukonlaulun aikaan lähdetään. Sitä ennen pitäisi vielä taltuttaa tavarakaaos.