Kökarissa alkoi sataa illalla yhdeksän aikoihin. Voisi kuvitella, että olisi oikein ihana nukkua veneessä, kun sade ropisee kannelle ja tuuli keinuttaa venettä, mutta minä en saanut unta. Luin, kirjoitin, talsin sateisilla rantakallioilla vessaan ja takaisin, söin puoli levyä suklaata - mutta uni ei tullut ennen kuin aivan aamusta. Muukin miehistö oli vähän kohmeessa, joten emme pitäneet lähdön kanssa kiirettä. Ehdimme silti matkaan yhdeksän jälkeen.
Aamupäivä oli pilvinen ja jopa tuulinen; vauhti nousi monesti kuuteen solmuun. Herra Tossavainen halusi ohjata, muut lauloivat ja minä yritin torkkua niin paljon kuin mahdollista. Hieman ennen kello kahta saavuimme Jungfruskäriin 18 meripeninkulman jälkeen.
Jungfruskär on se paikka, missä saa tutustua lähietäisyydeltä lehmiin. Täällä on myös luontopolku, jonka Ankkurivastaava ja Koekaniini kiersivät (koska Kapteeni lupasi Coca-Colaa niille, jotka moiseen ryhtyvät). Herra Tossavainen sai suklaata, koska hän meni pitämään seuraa Fenderslaville, jonka piti taas harjoitella pallotemppuja. Nämä nuorimmaiset kävivät myös uimassa oikein kunnolla, hyppivät mereen vaikka kuinka kauan. Näiden aktiviteettien aikana minä yritin nukkua päiväunet ja taisinkin simahtaa pieneksi hetkeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti