Tänään on unikeonpäivä, ja säikyt lapset luulivat, että viimeisenä heräävä saa kylmän kylvyn. Minä nousin viimeisenä, kukaan ei lentänyt mereen ja jo puoli kymmeneltä olimme saaneet purjeet nostettua ja itsemme aurinkorasvattua. Ihana aurinkoinen ja lämmin kesäpäivä, vaikkakaan tuulta ei ollut tällekään päivälle liiemmin tarjolla. Nautimme siis kesäauringosta lueskellen ja seuraleikkejä leikkien. Olimme perillä Kökarin Sandvikissä kahden aikaan 25 meripeninkulman jälkeen.
Kiinnittyminen laituriin otti aikansa: Koekaniini ja Ankkurivastaava saivat soutaa kumiveneellä poijulle, joka oli niin matalalla, etteivät lyhyet tytönvarret sitä saaneet veneestä napattua. Kun vene oli kiinni laiturissa ja sähkössä, satamamaksu maksettu ja vesivessat (!) testattu, Kapteeni tarjosi kaikille kahvilassa oolanninpannukakkua - olemmehan Ahvenanmaalla.
Välipalan jälkeen lähdin juoksulenkille. Hölkkäsin kuutisen kilometriä, ja osan siitä metsässä ja kallioilla, koska kävin katsomassa pronssikautista hylkeenpyytäjien lepopaikkaa. Lenkiltä palattuani pöytään oli katettu paistettua broileria ja roseviiniä. Jännä juttu, että purjehduksella kaikki syövät joka ilta hyvällä ruokahalulla! Ruoan jälkeen kävin suihkussa, koska täältä sellainen löytyy. Sandvik on valittu vuosi sitten vuoden vierassatamaksi, eikä mikään ihme, koska täältä löytyy ihan kaikki, mitä pitääkin, ja miljöö on varsin viehättävä. Kuva näyttää lähinnä, että täyttä on, koska kirjoitan täällä veneen kannella laiturin päässä.
Kapteeni ja Fenderslav ovat pallottelemassa leirintäalueen nurmikolla, muu nuoriso lukee ja minä jeesailen laituriin tulijoita kirjoittamisen lomassa. Tänä iltana voisi ehkä syödä jäätelöt rantakalliolla tai sitten vain istua tässä ja odottaa auringonlaskua. Eilen illalla latasin Jurmon leikkimökissä puhelimia ja join siinä portailla mustikkasiideriä. Sitä samaa siideriä näytti olevan täälläkin myynnissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti