Päivä 13: Aspö - Borstö

Voi hyvänen aika mikä päivä! Aamulla lähdettäessä ankkurimme oli takertunut naapuriveneen ankkuriin - tai itse asiassa se niiden ankkuri oli kyllä komeasti heitetty meidän ankkurin päälle. Joka tapauksessa ankkurien pohjasta repimiseen tuhrautui paljon aikaa ja monet hermot. Kymmeneltä pääsimme oikeasti liikkeelle. Kapteeni vetäytyi kannen alle meditoimaan (lue murjottamaan) ja minä jäin ruorin taakse. Aika kätevästi paikallistin meidät kyllä merikortilta, suunnittelin reitin ja lähdin liikkeelle moottorilla. 

Valitettavasti tänään sää ei suosinut, vaan sain istuskella kannella kylmässä tihkusateessa, joka ajoittain yltyi kunnolla piiskaavaksi rankkasateeksi. Parin tunnin jälkeen kapteeni palasi kannelle, ja silloin olikin juuri sopiva hetki nostaa purjeet. Kun kello lähestyi kahta ja vene Borstötä, kapteeni sai ottaa ohjat. Rupesimme laskemaan purjeita. Keulapurjeen lasku ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin piti: hirveässä puhurissa kiskoimme rullaliinaa sisään sellaisella voimalla, että se lepatti kohta meressä - ja purje ihan omillaan ilmassa. Kapteeni sai onneksi revittyä sen maston kautta alas ja vältti juuri ja juuri putoamasta itse mereen. Minä ja herra Tossavainen huhkimme hikisinä kannen toisessa päässä. Hän on ollut onneksi tänä kesänä tosi kiinnostunut purjehtimisesta ja tajuaa jo aika paljon purjeistakin.

Olipa harvinaisen ihanaa tulla maihin vetisten 17,5 meripeninkulman jälkeen! Kolme läpikastunutta vaatekertaa ripustettiin kajuuttoihin kuivumaan ja kaapeista etsittiin kuivaa päälle. Matkan ajan sisällä laiskotellut miehistö komennettiin lämmittämään hernekeittoa. Tänään tuntuu tosi huojentavalta ajatus ylihuomisesta kotiinpaluusta.