Huijasin. Lätyt syötiinkin vasta aamupalaksi. Lähdimme matkan kello kymmenen aikoihin. Auringonpaisteessa ja kevyessä vastatuulessa matkasimme seitsemän tuntia ja 22 meripeninkulmaa (tai oikeastaan 30, koska kryssien tultiin) Helsingholmeniin. Meriseikkailumme aikana nukuimme päiväunia, luimme ja vuorottelimme ruorissa (paitsi minä). Nelikkomme ahtoi itseensä myslipatukoita, juusto- ja maksamakkaravoileipiä ja täytekeksejä, joissa oli rapeiden kaakaokeksien välissä vaniljakreemiä (paitsi minä, koska en erityisemmin välitä Domino-kekseistä).
Perillä rantauduimme ensin uuteen laituriin vessojen ja roskisten lähelle, mutta Kapteeni totesi paikan olevan liian matala ja kölin todennäköisesti raapivan koko ajan pohjaa. Siirryimme vanhan laiturin päätyyn. Rantautuminen sujui molemmilla kerroilla ilman suurta säätöä, joten kyllä tässä viikon aikana on selvästi harjaannuttu.
Sää oli lämmin ja aurinkoinen, joten ostimme puodista jäätelöt. Jos on aloittanut päivän lätyillä, voi ihan hyvin syödä viideltä jätskiä. Valikoima, jätskissä ja muutenkin, oli runsas. Ylipäänsä Helsingholmenin palvelut paranevat vuosi vuodelta; nyt täällä on jo pieni kahvilakin.
Jäätelöiden jälkeen aloimme ruuanlaittoon. Tänään listalla oli grillattua lampaan sisäfilettä, uusia perunoita ja keitettyjä porkkanoita. Oman osuuteni punaviinistä kaadoin pöydälle ja lattialle - mutta syytän siitä tuulta, joka voimistui iltaa kohti. Tiskatessa vene alkoi hakata laituria vasten, ja Kapteeni kävi sitomassa meidät tiukemmin laituriin ja viereiseen poijuunkin. Olemme tässä reunimmaisina ja tuulelle alttiina, koska meidän jälkeen ei laituriin ole tullut ketään muuta.
Iltaa vietettiin lukien, pelaten ja viimeisiä herkkuja syöden. Saunavuoron saimme vasta klo 23-24, mutta Helsingholmenin sauna on ihan klassikko, johon on aina päästävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti